Hiihto Haltuun

Tunnistatko tilanteen: haluaisit taas, ehkä vuosien tauon jälkeen, palata hiihtoharrastuksen pariin. Se on voinut olla sinulle liikuntamuoto, joka aikoinaan vei mennessään, mutta sitten tapahtui yksi asia nimeltä elämä. Tai sitten hiihto on ollut se kouluaikainen trauma, jota haluat nyt aikuisiällä lähteä kesyttämään. Oli miten oli, nyt sitä sitten mentäisiin. Muistat kenties suunnilleen, miten hiihtäminen tapahtuu, mutta samalla mieleen tulee kummasti enemmän kysymyksiä kuin silloin ennen: mahtuvatko monot, mitä laitan päälle, mille ladulle uskaltaa lähteä ja miksi tuntuu siltä, että kaikkien muiden tekniikka näyttää valmiilta? Paluu ei vaadi sitä, että palaat ensin entiseksi hiihtäjäksi. Tarvitset vain ensimmäisen riittävän helpon hiihtokerran. Miten sinne ladulle sitten palataan? Ensimmäisten lumien sataessa sitä viimeistään konkretisoituu koko hiihtokauden avaaminen. Jos lähdet kaivamaan suksia lapsuuden kodin autotallista tai edellisen muuttokuorman jäljiltä vintiltä, muista a...

Olin ennen kilpaurheilija. Valmentajan luoma treeniohjelma loi raamit viikon harjoittelulle. Siinä rytmissä unohdin kuitenkin yhden asian: oman kehon kuuntelemisen. Kun kilpaurheilu sittemmin loppui, jäi jäljelle identiteettikriisi ja huijarisyndrooma. Olin rakentanut omaa tarinaani urheilun ympärille ja muu elämä oli mennyt tämän tarinan ehdoilla. Kun tarinasta tippui pois sen punainen lanka, jouduin hahmottelemaan tarinaa uudelleen. Nyt, monien vuosien jälkeen tuosta tilanteesta, olen tarinassani siinä pisteessä, että huomaan etsineeni vimmatusti uutta punaista lankaa . Välillä varmana siitä, mitä haluan, ja sitten yhtäkkiä ihan helvetin hukassa. Mutta luulen meidän jokaisen olevan. Kun palataan takaisin urheiluminään, koen sen olleen aika rankassa turbulenssissa. Kontrollia, joka aikaisemmin oli kilpaurheilun ja valmentajan käsissä, ei ole ollut. Epävarmuus, identiteetin etsiminen ja erilaiset kokeilut ovat siivittäneet liikkumista. Samalla vanhan kilpahiihtäjän kangistuneet kaavat ...